Käytiin eilen illalla katsomassa huumedokumentti Reindeerspotting. Karuudessaan kamala jonka jokaisen 14-vuotiaan olisi hyvä nähdä. Onnellisen lopun puuttuminen on juuri se seikka miksi tämä pitäisi teineille näyttää. Kuinka usein narkkareilla on onnellinen loppu; valtaosa päätyy kuitenkin vankilakierteeseen tai kuolee ennenaikaisesti, joten miksi kaunistelemaan totuutta? Dokkarin pääosassa olevan Janin (aloitti huumeet 14-vuotiaana) pitkäaikaisen huumeidenkäytön huomaa puheista, ne ovat lapsellisia ja harhaisia, aivan yläastetasoa. Kaveri tuulettaa onnessaan kun onnistuu ulkomailla saamaan heroiinia vaikka juuri oli manannut ettei olisi pitänyt koskaan ottaa ensimmäistäkään subutex-piikkiä. Lisäkis hän haaveilee pienestä talosta Espanjassa, vaimosta ja peltotilkusta. Mitähän hän mahtaisi sillä pellolla Espanjassa tehdä?

Toisaalta säälittävää ja toisaalta tai ei sitten yhtään. Säälin tunteet tappaa se, että nämä jannut tavallaan tuntuu nauttivan narkkarin elämästään ja ovat onnessaan siitä että saavat vetää nupin sekaisin. Jos tuommoisella elämäntavalla ylpeilee, niin tulevaisuudelta ei voi hirveästi odottaa.

 

No sitten viikko-ohjelmaan:

Viikko 16:

ma vapaa

ti lenkki ja avantouinti työporukan kanssa

ke puntti

to mahdollisesti Cooper, jos ei niin vapaa

pe puntti

la salibandyturnaus

su salibandyturnaus