Ekan viikon treenit ovat takana ja seuraavaa viikkoa odotellaan jo innokkaasti.

Kolmantena päivänä opeteltiin varsinaisesti yksi uusi liike. Siinä yhdistyy elementtejä kahdelta aikaisemmalta päivältä. Kysymyksessa on liike nimeltään thruster, jossa tehdään tangon kanssa syvä kyykky ja ylös tultaessa vauhtipunnerrus. Tavallaan liike on vauhtipunnerrus syvällä kyykyllä.

 

Ennen päivän treeniosuutta tehtiin lämmittelyä ja pieni voimaosio maastavetoja tehden.

 

Treeniosio eli WOD:

200 metrin soutu

10 * thruster

3 kierrosta. Thrusterin jälkeen pieni lepo.

1. ja 3. kierros pelkällä tangolla, 2. kierros 30 kilon painoilla. 30 kg oli hieman liikaa eli tekniikka hajosi sarjan edetessä.

 

Ekan viikon jäljiltä ainoat kipeytyneet paikat ovat ranteet, jotka ovat lujilla sekä thrusterissa että vauhtipunnerruksessa. Korostuu erityisesti minulla, jolla on äärimmäisen voimattomat ranteet.

Kurssi jatkui eilen ja ohjelmassa oli painnonnostosta tuttuja liikkeitä.

Ensin treenattiin kolmea liikettä:

Maastaveto: tangolla siten, että paine kohdistuu ensisijaisesti takareisiin. Ei kuitenkaan suorin jaloin maastavetoa.

Punnerrus tangolla: tanko leuan alle ja siitä pelkästään käsillä työntäen tanko suorille käsille ylös.

Vauhtipunnerrus tangolla: sama kuin edellinen, mutta tässä joustetaan polvia ja otetaan voima jaloista ja keskivartalosta samalla kun työnnetään tanko ylös.

Treenisosuus:

10 * maastaveto

10 * vauhtipunnerrus

Seuraavaksi samat 9 kertaa jne...

Taas veti miehen aika piippuun vaikka tangossa ei ollut kuin 25kg painoa. Ei se jaloissa tuntunut miltään, mutta yläkropassa kyllä. Maksimisyke meni taas lähelle 180 lyöntiä minuutissa, joten intensiteettiä oli riittävästi.

Tämä treenaustapa innostaa yrittämään viimeiseen asti ihan eri tavalla kuin perus punttitreeni.

Homma jatkuu tänään, yhtään ei etukäteen tiedä mitä tehdään. Voi olla löysempi treeni tai voi olla entistäkin kovempi :-) Meikä nauttii!!

Ai niin, eilen oli Inbody-mittaukset. Tässä tulokset:

BMI 24,8 - 84 kg

Rasva% 18,4% - 15,5 kg

Lihakset 46% 39 kg

Visceral fat 73,8

Starttasin eilen pitkän odottelun jälkeen Crossfitin peruskurssi eli On Rampin. Crossfitissä on kyse lajista jossa yhdistelemällä voimistelua, painonnostoa ja kestävyyssuoritteita kehitetään omaa kroppaa parempaan kuntoon.

Jokaisella peruskurssin treenikerralla opetellaan kaksi-kolme liikettä ja sen jälkeen tehdään varsinainen treeni. Treeni voi olla kestoltaan jotain 5-20 min ja se tehdään täysillä. Eli lyhyehkössä ajassa annetaan aivan kaikki.

Eilen tehtiin

kyykkyjä: selkä suorana, kädet ylhäällä, takapuoli polvilinjan alapuolella.

punnerruksia. kädet lähellä kroppaa ja punnertaessa kyynärpäät taipuvat taaksepäin. ei sivulle. Joka punnerruksella kroppa maahan ja kädet irti maasta.

rengasvetoja: kantapäät maassa, selkä irti lattiasta maataan renkaista käsillä kiinni pitäen ja vedetään yläkroppa kiinni renkaisiin.

Treenisosuus:

200 metrin juoksu

15 kyykkyä, punnerrusta, rengasveto

12 * sama

9 * sama

200 metrin juoksu

Oma aika 7.45 ja punnertaessa loppui kädet aivan kokonaan. Kova treeni! Eli hyvä treeni.

Kurssi jatkuu tänään uusilla liikkeillä, tuskin maltan odottaa.

Ajatus käväisi mielessä kun poljin maastopyörällä juurakkoista, sateen liukastamaa, metsäpolkua viiden muun äijän kanssa sunnuntaiaamuna klo 8.30. Syke huiteli lähempänä 170 lyöntiä, reidet löivät hapoille ja kädet puutuivat jarkuvasti rytkytyksestä. Taustalla on parin viikon takainen päähänpisto osallistua ensi kesänä elämäni ensimmäiseen maastopyöräkilpailuun ilman minkäänlaista kokemusta varsinaisesta maastopyöräilystä. No, eiköhän tuon treenaamalla opi. Fyysinen kunto pitäisi riittää hyvinkin 60 kilometrin matkaan, mutta miten kokematon osaa jakaa vauhdin niin, ettei ekan 30 kilometrin jälkeen ole takki tyhjä? Kisaan on aikaa reilu kuukausi, joten on pakko tehdä mahdollisimman pitkiä lenkkejä, että tietää kuinka fillarilla oikeasti ajetaan. Ekan varsinaisen metsälenkin jälkeen voin sanoa, että ei ole helppo laji tämäkään. Ja vielä kun kuuli, että huiput vetää samoja polkuja kaksinkertaista vauhtia meikäläisiin verrattuna, niin ei voi kuin nöyrästi hattua nostaa heille. Hatusta tuli mieleen, että kerrankin oli tunne että pyöräilykypärälle voi tulla oikeasti käyttöä! Puiden seassa kivikkoisilla ja kallioisilla poluilla voi tulla sarvien yli lentäessään pahaa jälkeä ilman kypärää. Tänään tehdäänkin sitten punttisalilla jalkakyykkyä pitkillä sarjoilla, että saadaan reisiin kestävyyttä.